Vain kuolleet kalat kelluvat virran mukana

11.05.2015 19:503 vuotta sitten

Luen juuri Björn Wahlroosin kirjaa Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta. Jäin pitkään miettimään kirjassa kirjoitettua lausetta ”Mitä vähemmän ihmisillä on vaihtoehtoja, sitä helpompi heitä on verottaa.” Itselleni tuli mieleen saman tien tämän luettuani, että suomalaiset ovat pelänneet niin paljon vaurastumista, että tämä on kääntynyt heitä vastaan. Sillä mitä vähemmän ihmisillä on taloudellista liikkumatilaa, sitä helpommin joku ulkopuolinen taho pystyy heitä määräämään.

Tämä näkyy varsinkin nyt, kun taloudessa menee huonosti. Verotuloja tarvitaan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta tulojen tippuessa joudutaan veroprosenttia kiristämään, jotta euroissa saadaan sama määrä kasaan kuin ennenkin. Vaikka tämä tuntuu kurjalta, ihminen suostuu tähän, koska kokee, että hänellä ei ole vaihtoehtoja. Mutta vaihtoehdot eivät tule antamalla, niihin vaikutetaan itse.

Voimme esimerkiksi parantaa omaa kielitaitoamme, jolloin voimme lähteä ulkomaille töihin tai laajentaa omaa yritystoimintaamme. Voimme pitää huolen, että oma osaamisemme on sellaista, josta joku on todella valmis maksamaan. On hyvä ymmärtää, että tutkintotodistus ei ole sama asia kuin osaaminen. Voimme myös aktiivisesti pohtia, mikä voisi olla se minun bisnekseni, jos minulla sellainen olisi. Uskon, että tulevaisuudessa yhä useampi toimii yrittäjämäisesti myyden omaa osaamistaan ja aikaansa asiakkaille. Vaikka niinhän meistä jokainen tekee jo nyt, mutta monilla on vain yksi palkanmaksaja, kun tulevaisuudessa niitä useimmilla onkin monta. Jos sinulla on mahdollisuus tehdä työtäsi mistä päin maailmaa tahansa, voi olla, että pystyisit laskemaan elinkustannuksiasi vain työpistettä muuttamalla. Ja nyt en tarkoita, että valitset toimiston ja kodin välillä vaan vaikka Espanjan ja Suomen välillä.

Sitten itse vaurastuminen – eli aktiivinen kannanotto siihen, mitä tapahtuu rahoille, joita omaan talouteen tulee sisään. Vaurastuminen luo mahdollisuuden valita. Jos ei ole taloudellisesti itsenäinen, on aina alisteinen muiden päätöksenteolle. Ja ne päätökset eivät ole aina omalta kannalta myönteisiä. On oikeasti todella iso ongelma, jos esimerkiksi kahdeksan euron vähennys lapsilisässä aiheuttaa kriisin omassa taloudessa. Tällöin tapahtuu juuri se, että on suostuttava siihen, mitä muut ihmiset ovat valmiita antamaan. Toisaalta voisi olla tilanne, että meillä ei edes olisi lapsilisiä. Pointti ei ole se, maksetaanko tukia vai ei, vaan se, että oma talous nojaa päätöksiin, joihin itse ei voi vaikuttaa yhtään.

Pahinta siis, mitä me voimme tehdä itsellemme, on jättäytyä virran vietäväksi. Vain kuolleet kalat kelluvat virran mukana. Me pystymme kaikki paljon parempaan.

Rohkeaa viikkoa
Terhi